Acting

113

Mies

23. syysk. 1911

Kemi, Finland

Pentti Irjala

Pentti Irjala (23. syyskuuta 1911 Kemi, Suomen suuriruhtinaskunta – 25. kesäkuuta 1982 Helsinki, Suomi) oli suomalainen näyttelijä. Irjalan näyttelijänura alkoi 1930-luvulla iltanäyttelijänä Kemin teatterissa, ja sotien jälkeen Irjala toimi järjestäjä-näyttelijänä aluksi Oulussa, Joensuun kaupunginteatterissa 1946–1948, Kuopiossa 1948–1952 ja Intimiteatterissa 1952–1959. Vuonna 1959 Irjala kiinnitettiin Suomen Kansallisteatteriin, jossa hän näytteli useita merkittäviä rooleja eläkkeelle jäämiseensä vuoteen 1978 asti. Oulun aikoina Irjala avioitui näyttelijä Pia Hattaran kanssa, ja avioliitto kesti aina Irjalan kuolemaan saakka. Irjala nähtiin peräti yli 120 elokuvassa vuosina 1949–1979. Pelkästään 1950-luvulla hänellä oli lähes 90 elokuvatehtävää, enimmäkseen komedioissa, mutta myös monissa draamaelokuvissa. Muuntautumiskykyinen näyttelijä nähtiin niin vanhojen ukkojen, poliisien, alkoholistien, konnien, johtajien sekä armeijan henkilökunnan edustajien rooleissa. Roolit olivat useimmiten melko pieniä (joskus jopa avustajantehtäviin verrattavia), mutta sitäkin muistettavampia. Irjalan tunnetuimpia elokuvarooleja olivat muiden muassa Vekkulan ”paapa” komediassa Hilmanpäivät (1954), inhimillinen jääkärikapteeni Kaarna Edvin Laineen Tuntemattomassa sotilaassa (1955), vossikkakuski Aleksanterin osa draamassa 1918 (1957) sekä toimittaja Kärjen rooli alkoholistikuvauksessa Mies tältä tähdeltä (1958). Irjala kuului myös Pekka Puupää -elokuvien, Aarne Tarkaksen, Matti Kassilan ja Edvin Laineen elokuvien vakionäyttelijöihin, ja 1960- ja 1970-luvuilla Irjala nähtiin myös muutamissa Spede Pasasen elokuvissa. Irjala teki vielä vuonna 1970 koskettavan roolityön elämänmyönteisenä Preeti Leppäsenä Edvin Laineen elokuvassa Akseli ja Elina. Irjalan viimeinen elokuva oli vuonna 1979 valmistunut Natalia, jossa viettivät valkokankaan jäähyväisiä myös veteraaninäyttelijät Saara Ranin ja Uljas Kandolin. Irjala toimi myös vierailevana näyttelijänä Radioteatterin ja Televisioteatterin tuotannoissa sekä lukuisissa järjestelytehtävissä. Irjala palkittiin Pro Finlandia -mitalilla vuonna 1972. Hän kuoli kymmenen vuotta myöhemmin 70 vuoden ikäisenä vuonna 1982.

Tuntematon sotilas

23. joulukuuta 1955

Valkoinen peura

18. heinäkuuta 1952

Komisario Palmun erehdys

9. syyskuuta 1960

Tähdet kertovat, komisario Palmu

7. syyskuuta 1962

Radio tekee murron

6. huhtikuuta 1951

Elokuu

5. lokakuuta 1956

Pekka ja Pätkä lumimiehen jäljillä

30. heinäkuuta 1954

Pähkähullu Suomi

25. elokuuta 1967

Rikollinen nainen

1. helmikuuta 1952

Speedy Gonzales – noin 7 veljeksen poika

28. elokuuta 1970